Elossa

Pitkan hiljaiselon jalkeen on pakko tulla huikkaamaan, etta elossa ollaan. Edelleen. Ehka uusien haasteiden ja kappas vain, uuden talven myota myos tama blogiprojekti saa uutta potkua.
 

Spot the difference

Tavallinen Pekingin aamu 1 ja 2 - mitä eroa?

One of those days...

Tänään oli taas yksi niistä päivistä, jonka voisi oikeastaan skipata kokonaan. Töissä väännöstä tuli julkaisukelvottoman kovaa. Kyllähän näitä kulttuurieroja pitää ymmärtää, toki. Joskus vaan tulee raja vastaan siinä, että mitä voi sulattaa ja mitä ei. Tänään oli sellainen päivä.

Kroppa päätti, että Pekingiin paluu ei ole kivaa ja sen kunniaksi kuumetta pukkaa. Antipojoottia huuleen ja ehkä lepoa huominen. Kuumeessa työkiireet eivät ainakaan tunnu kepoisemmilta.

Kotiin turhaa tiistaitani piristämään saapui rakas ystävä (Kiitos, että olet olemassa!). Tarkoituksena oli kokkailla yhdessä ja unohtaa tyhmyryydet. Keittiö kuitenkin päätti jälleen kerran sanoa yhteistyösopimuksensa irti. Jos tiskialtaan alla oleva putki on lähinnä muovipussia muistuttavaa materiaalia, niin tokihan siitä nyt kuumempi vesi huljahtaa läpi. Toista kertaa viikon aikana. Edessä on siis jälleen pitkää pinnaa vaativa korjausurakka. Gazilijoonas laatuaan tämän asunnon kanssa.

Olisipa jo huominen.

Tyynyilijän unelma

Eettistä, ekologista, paikalllista ja mikä parasta kaunista! Tú Textiles on jokaisen tyynyilijän /sohvatyynyfanaatikon unelma. Raikas ja kekseliäs design, selkä tyyli ja omaperäinen tuoteidea - näitä kaikkia ei ihan joka päivä tällä puolella maailmaa näe.

Tähän mennessä olen tyytynyt selailemaan kauniisti rakennettua ja selkeän oloista sivustoa sekä hypistelemään tyynyjä eräissäkin joulumyyjäisissä. Saattaa kuitenkin olla, että kun muuttorahdin aika koittaa, voidaan tämän pekingiläisen kiinakaapit pehmustaa kuljetusta varten design-tyynyillä. Sitten ei tarvitsisi enää kuin palkankorotuksen, sillä ihan ilmaisiahan nuo Tú-tyynyt eivät ole. Laadusta ja hyvästä mielestä kannattaa maksaa.

Bagels, bagels, bagels!

Yksi Isosta Ompusta mukana matkustanut addiktio on roihuava rakkaus paakeleihin, eli bagelseihin. Niitä oli tietenkin pakko etsiä hetimiten myös Pekingistä.

Tähän asti Kiinassa maistamani vesirinkulat ovat olleet surkeita kopioita herkullisista New Yorkin kaukoserkuistaan. Mutta Tavalin Bagels on jotain aivan muuta. Paitsi, että Tavalinin bagelsit ovat parhaita ompun ulkopuolella koskaan saamiani, voi niitä tilata suoraan kotiovelle. Valikoimaan kuuluvat myös tuikitärkeät tykötarpeet, eli lohi ja tuorejuusto. Nam,nam ja nam! Ensi viikonlopun aamiaiset ovat jo tilauksessa.

Paluun aika

Se on sitten heippaus isolle omppulle ja moi taas Pekingille. Vaikka ihan Kodilta isolla Koolla tämä ei tunnukaan, on paluu arkeen ja Kiinaan ollut ihan mukava. Kirjaimellisen harmaa arki, toimiston rutiinit ja omalla pyörällä kaoottisessa liikenteessa kaahailu on ihanan tuttua. Ystävien jälleennäkeminen, ensin ompussa ja nyt täällä Pekingissä on tietenkin ollut alkuvuoden parhautta. En tiedä voiko rakkaista ihmisistä, joista monet tuntuvat olevan siroteltu suloisesti eri puolille maailmaa, tulla vielä tavallistakin tärkeämpiä ja no, rakkaita, sillon kun asuu kaukomailla? Sille se kuitenkin tuntuu. 

Täytyy myöntää, että vaikka Pekingiin paluussa on puolensa, jäi minulta taas pala sydäntä New Yorkiin. Se on vaan niin täysin mun kaupunki! Siellä on käsittämätön energia, jopa keskellä tammikuun loskaa ja kylmyyttä. Joka nurkan takana on jotain uutta ja aina löytyy tekemistä, kokeilemista ja näkemistä.

Ihmiset kuulemma aviomiehen mielestä yrittävät liikaa Isossa Ompussa. Omasta mielestäni ystävällisyys ja kohteliaisuus, vaikka sitten teko sellainen, ei ole koskaan pahasta. Ja hey, it's New York! That's their thing! Vai mitä sanotte Central Parkissa yhtenä sunnuntaina bongaamastani huispausmatsista? Feikkiä? Varmasti. Hauskaa? Ihan takulla!

Kuulas sunnuntaiaamu Central Parkissa

Hieno sää huispaukselle!

Kuulit ihan oikein - huispaukselle!

Kirpsakka kävelyreitti, kauniit maisemat

Empire State of Mind

Viikon päästä tämä talvi lähtee taittumaan uudella askeleella isossa ompussa. Suuntaan kuukaudeksi kokeilemaan onneani New York Cityn leppeämmän talven tuuliin. Nuff said.

Kuuluisat viimeiset sanat

Joskus viime kesän korvilla sadattelin, että asunnossamme on varmasti ollut rikki ihan kaikki mahdollinen, joka vain rikki saattaa mennä. Olisihan se pitänyt jo sanoessaan tietää, että tuo vielä kilahtaa omaan nilkkaan - niiden kuuluisten viimeisten sanojen laariin.

Ei siis riittänyt, että vuoden aikana kämpästä on korjattu pesukone, hella (jouluna jälleen kokattiin tulitikkukytkimen avulla), useita eri valaisimia, vesiautomaatti, ilmastointi (useita, useita kertoja), lavuaarin putket (juuh, ne romahtivat itsestään) ja asunnon ainomainen vaatekaappi (myös useita kertoja). Näiden lisäksi nettiyhteyksiä on sorvattu, sateellittiteeveetä asennettu ja väännelty kohdalleen sekä ulko-ovelta sisään päästävää intercomia sörkitty turhaan. Muistaako kukaan elokuvaa The Ring? Intercomini muistaa. Friikkiä.

Sitä nyt ei kannata enää mainitakkaan, että toinen kylppäreistä revitiin kesän alla kokonaan auki kohtuullisen ison vesivahingon takia. Kaikkea tätä edelsi kuukausien taistelu vuokraisännän kanssa ja ulkkarin "laitat vain suihkun jälkeen tuulettimen päälle" besservisseröinti. Jos putki vuotaa suoraan rakenteisiin, niin tokihan se on pelkkää paikallisia asioita ymmärtämättömien hössötystä? Tällaista normaalia Pekingin arkea olivat ensimmäiset 10 kuukautta Kiinassa. Silti olisi pitänyt tietää paremmin ja tyytyä vaikka toiseksi viimeisiin sanoihin. Lieventävänä asianhaaran kerrottakoon, että ihan kaikki väsytti, turhaannutti ja sisuunnutti. Paljon. Muutamat itkutkin siinä varmaan tuli tirautettua tuon saagan aikana.

Pienen levähdystaon jälkeen sama rumba jatkuu. Olen yrittänyt olla huomaamatta, että intercom on antanut periksi ja toimii enää kauhuleffamaisesti päälle välkähtelijänä. Hellan ajastin menee samaan sarjaan - ei haittaa kunhan lasagnet saadaan paistumaan! Lamput nyt ovat pientä, niitä saa vaihdettua aina.

Tänä aamuna tuli kuitenkin todistettua, että jotain täysin uutta oli vielä särkymättä. Iso olohuoneen ikkuna meni rikki, itsekseen. Sitä en kyllä osannut odottaa. Korjaamaan hälytetty mies ihmetteli, että miksi olin töninyt ruutua niin kovasti. Joopa, se on kyllä rikki ulkopuolelta.

Lämpölaajenemista vai linnun harharetki?

Eikö sitä sanota, että sirpaleet tuovat onnea? Onnekasta ja aivan fantastisen ehjää uutta vuotta 2013! Seikkailu jatkukoon.  

Pilkahdus punaista

Vaikka Peking ei varsinaisesti hiljennykään joulun viettoon, meidän perheemme kuitenkin tekee niin. Tämä on se harvinainen hetki, kun punaisessa kaunpungissa saa hetken nauttia paukkupakkasista, ihanasta joutenolosta ja ehkä jopa tonttulakin pilkahduksesta. Kuusen tuoksu, ikean joulupallot ja siskon mukaan tuoma glögi täydentävät tunnelman. Rauhallista ja ihanaa joulua teille kaikki rakkaat ihmiset. Olette ajatuksissa mukana meidän joulussamme.   

Vihdoinkin valkoinen

Pekingiin ennustetaan jouluksi ennätyskovia pakkasia. Ensilumi saatiin jo viikko sitten - riemua ja kiinalaisittain tehtyjä lumitöitä on riittänyt. Lunta lakaistiin, lapioitiin ja rakennettiin ukoiksi. Työmatkan varren joki tuskin ehti hyytymään kunnolla, kun ensimmäiset uskalikot jo hyppivät jäällä. Jotkin asiat vaan ovat niin universaaleja.

Tänään tulevaa joulun jääkautta lämmitteli untuvainen lumisade. Tiedätkö mille tuntuu vetää lumihiutaleita nenään pyöräillessä? Minä tiedän.

Huikea sininen

Silloin kun Pekingiläisillä käy tuuri, saa kaupunki nauttia navakoista tuulenpuuskista. Kun tietää mitä tuulisista päivästä seuraa, eivät puhurissa pyöräily, kuuraiset ripset ja umpijäiset posket haittaa, ainakaan ihan niin paljoa. Sieltä se pilkahtaa, sininen taivas!

Muutama viikonloppu sitten huikaisevaa sinistä ja käsittämättömiä maisemia ihailtiin Muurilla. Ja mikä parasta, THE muurilla mukana oli rakas sisko. Kyllähän siinä naisesta otettiin mittaa. Jäisiä polkuja, lumisia rappusia, lukemattomia irtokiviä ja aivan liian jyrkkiä laskuja tultiin paitsi sisukkaasti kävelemällä, myös ihan sillä perinteisellä persliukumisella. Ylös kiipeäminen oli rankkaa, mutta se ei ollut yhtään mitään verrattuna alastuloon. Mutta muurilla käytiin ja palattiin. Ihan voittajina.

Sininen taivas! Huomaa oven talvivaatetus.

Siellä se on, muuri. Aito ja alkuperäinen.

Restauroiminen on tällä pätkällä ollut liian vaikeaa.
Mutta mitenhän nuo kivet on tuonne alunperin saatu? 

Juujuu, siitä vaan alas. Keskellä menee polku. Ihan selvästi.

Muuri jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...

   

Kaunis harmaa

Vuoden höpöin kausi on lopuillaan. Joulukuun kiireessä, kyllä, siinä vuodenlopunhässäkässä, päivät sekoittuvat toisiinsa. Kaikesta tulee kiireistä kouhkaamista ja jatkuvaa ryntäilyä. On loputtomia kokouksia, kirjoitettavia muistioita, virallisia kirjeitä, hirvittävän tärkeitä ja kiinnostavia tapahtumia, tapahtumia ja lisää tapahtumia.

Onneksi viikonloput, pikkujoulut ja timanttiset ystävät täplittävät arjen harmautta. Ja joskus harmaakin on kaunis väri. Se on ehdottomasti Pekingin väri. Kun saa nauttia hetken harmaasta rauhallisuudesta - kiireettömänä viikonloppuna, keskellä kaunpungin hälyä, Pekingin kattojen yllä - niin mikäpä sen parempaa.

Harmaat hutongin katot, harmaa taivas.

Vaaralliset kyyhkyset pysyköön lakassaan.

Parasta Pekingissä: kotiinkuljetetus

Pekinstä saa mitä tahansa. Siis ihan mitä tahansa paitsi ruisleipää. Ja mikä parasta, oikeastaan kaiken mahdollisen ja ainakin ison osan mahdotontakin saa suoraan omalle kotiovelleen kuljetettuna. Tähän mennessä kotiini on kannettu normaalin pizzan ja muiden kulinarististen herkkujen lisäksi esimerkiksi etelä-afrikkalaista viiniä, design kalusteiden kopioita, ekologista kosmetiikkaa, supermarketin ruokaostoksia, perinteinen kiinalainen mekko sekä omiin mittoihin teetetty talvitakki. Talvitakin vastikäinen saapuminen oli aivan erityinen ilonaihe.

Päivittäisistä asioista ainakin juomavettä joku kantaa keittiön automaattiin tasaisin väliajoin ja paikallisilta kukkamarkkinoilta kotiinkuljetetut huonekasvit kukoistavat ikkunalaudalla. Eikä tietenkään pidä unohtaa kotona tehdyn ilmanlaadun mittauksen myötä kotiin hankittuja ja -kuljetettuja ilmanpuhdistimia. Syntymäpäiväkakku ilmestyi merkkipäivänä ovelle epätavallisesti - ihan sovittuun aikaan. Lähileipomo toi mukanaan myös muut kekkereiden tarjottavat. Kiitos kyllä totesi tämä "jauhopeukalo".

Suurin osa kuljetuksista ei tule ajoissa ja lähetit puhuvat rajoitetusti (lue: ei ollenkaan) muita kieliä kuin kiinaa. Pekingi on kielitaitoaan kehittävän sohvaperunan paratiisi. Myös kiireisen töissäkävijän arkea helpottaa kummasti kaikenkarvaisten kotiinkuljetuspalveluiden tarjonta. Pitkän työpäivän jälkeen kun ei millään viitsisi enää lähteä kylmään talvi-iltaan juoksemaan. Varsinkin, jos muutaman euron korvauksella voi tilata lähes mitä vain, suoraan kotiovelle toimitettuna. Kotiinkuljetus on ihan parasta Pekingiä.

Kokouksessa kokouksessa

Töiden normaali ihan-hirveä-kiire-koko-ajan tahti on vuoden lopun lähestyessä vaihtunut totaalikaaokseen. Seminaarit, workshopit ja kaikenlaiset kokoukset seuraavat toinen toisiaan. Korkean tason vierailut, foorumit ja paneelit ruuhkauttavat kalenterit ja Pekingin kadut. Kaikki tuntuvat olevan kovin kiireisiä. Nyt kun on pakko saada aikaan kaikki ne asiat, joita olemme koko vuoden ajan suunnitelleet.

Yksi uuden kotimaan kuriositeeteistä on jatkuvasti vastaan tuleva tapa kokoustaa kokouksessa. Kukaan ei kohota kulmiaan sille, että ihmiset alkavat pitää pieniä, omia kokouksiaan isompien kokousten aikana. Pöydän ääressä istuvat kumppanit ottavat oikeudekseen porista pikkuporukoissa, kun samaan aikaan väännetään kättä yhteisistä asioista. Siis niistä, jotka ovat kokouksen agendalla.

Myös lounapöydässä edes kovin tärkeäksi koetut maljojen kohotukset eivät katkaise näitä kokousten sisällä pidettäviä kokouksia. Juttu jatkuu katkeamatta ja kukaan ei pidä pientä pulinaa epäkohteliaana tapana. Turhapa siinä on sitten oudon ulkkarinkaan karkaista kurkkuaan koko seurueen jakamattoman huomion toivossa.

Ehdotankin siis, että seuraavan kerran ollessanne todella pitkäveteisessää kokouksessa kokeilette tätä kiinalaista tapaa. Pyöräytätte vain reilusti käyntiin omat pienryhmäkeskustelunne. Niin ne asiat luistavat, useiden tuhansien vuosien työkulttuurin kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Se toimii sittenkin!

Kiina on saanut uudet johtajat ja blogger on takaisin toiminnassa, pienen kierto-ohjelman kautta tietenkin. Pahoittelut pitkästä hiljaisuudesta. Kaikenlaiset g-alkuiset sivustot ovat pitkään olleet totaalisen blokattuja  Kiinan erityisolosuhteiden takia.

Nämä seitsemän miestä tulevat johtamaan tätä jättiläismäistä maata seuraavien vuosien ajan. Onnea matkaan ja kiitos, että saimme netin takaisin.

I heart Beijing, part II

Ison kasitoistasen alkaessa kotikaupunkini pukeutuu punaiseen. Tämä on hyvä päivä muistuttaa Chillaxin upealla videolla itseään siitä mikä tekee Pekingistä niin kovin erityisen paikan - sen asukkaat tietenkin!  

 I <3 北京国人.  

F for Fantastic Food on a Friday night

Sillä aikaa kun sulattelen hieman ristiriitaista Jane Goodall-iltaa, voin pikaisesti ylistää yhtä Pekingin parhaista puolista - uusia ravintoloita, joita putkahtelee kuin sieniä sateella. Viimeisin löytö on F by Tribute. Se pelasti pannukakuksi uhkaavasti kääntyneen perjantai-illan.

Vasta hetken aikaa kotikulmilla majaillut, soft opening vaiheessa oleva ravintola tahtoo hemmotella jokaista sisään astuvaa asiakastaan. Tunnin taksin metsästyksen takia suunnitelmista auttamattomasti myöhästyneinä saimme yllättävän iloisen taksikuskin kääntämään kokkansa kohti uutta suuntaa vain huomataksemme olevamme aivan ravintolan kulmilla. Tiuhaan vaihtuva menu oli paprille printattu, viinilistaa ei ollut ja maksuksi kelpasi vain käteinen. Alku ei ollut kovin lupaava.

Paikan ainoina asiakkaina saimme kuitenkin neuvoteltua seitsemän ruokalajin set menun karsitummaksi versioksi. Asioiden ja annosten räätälöiminen kun ei aina ole itsestään selvyys, ei edes vähän paremmissa paikoissa. Rohmusimme neljä ruokalajia, joista suosikkini oli lapsuusmuistot kielelle herauttava, yksinkertaisen maukas perunasosekeitto. Viinit valittiin ruokalajeihin sopivasti, taidolla ja turhaan kursailematta. Pekingiläisen brieen kylkeen tuotu Tokai-viini sai jopa vannoutuneen jälkiruokaviinien inhoajan hyrisemään tyytyväisyydestä. Illan päätti taivaallinen, tuoreesta piparmintusta haudutettu tee.

Kun laskun loppusumma oli vähintäänkin kohtuullinen ruuan laatuun nähden sukeutui F for Friday-illasta F for fantastic food kokemus. Yksinkertaista, eleganttia, maukasta ja asiakkaan toiveet huomioivaa. Ah. I heart Beijing. 

Ensilumi ja iso kasitoistanen

Talvi on tehnyt tuloaan Pekingiin viimeisen kahden viikon ajan. Lämpömittarin lukemat ovat pudonneet paristakymmenestä lähelle nollaa, varsinkin iltaisin. Yhtäkkiä iltaisin on liian kylmä istua terassilla edes villatumput kädessä ja aamun viileys ei enää lämpiä t-paitakeliksi päivän auringonpaisteessakaan.

Eilen alkoi sataa. Se sotki kaupungin liikenteen täysin. Lounasaikaan toiselta puolelta kaupunkia markkinoilta palatessamme saimme ystävän kanssa taksin vain pienellä kastumisella. Illalla kyydin etsimistä oli kuitenkin tullut jo täysi taistelu. Yöllä sade muuttui lumeksi. Silloin kaupungilla liikkuminen on suorastaan mahdotonta.

Ankarat olosuhteet pakottivat testaamaan Pekingin mustien taksien tarjonnan. Normaalista 15 yuanin matkasta sai maksaa 80 rahaa ja illan gaalasta (listää seuraavassa postauksessa) palaaminen vaati 1,5 tunnin mittaista kärsivällisyyttä - ja silti kotiin pääsi vain pimeästi! Iltapuvuissaan hytisevät juhlijat manasivat paikallista viiden tähden hotellia ja itsekin lisäsin sen ei-koskaan-enää-listani kärkeen.

Pekingin ensilumea olen laiskana sunnuntaina tyytynyt ihailemaan hitaasti lämpenevän kodin ikkunasta. Loskan valkaisema nurmikko ja täydessä lehdessä oleva luonto ei tunnu sopivalta yhdistelmältä. Kotipihalla kasvavat, mutta toistaiseksi tunnistamattomat hedelmäpuut täplittävät samaa maisemaa oranssina. Vuodenajan vaihtelut tapahtuvat nopeasti ja välikausia ei tunneta. Talvi on nyt sitten auttamattomasti täällä ja sitä on kestettävä seuraavat viisi kuukautta.

Suurkiitos ensi viikolla alkavalle 18. puoluekongressille siitä, että lämmöt on ainakin osittain laitettu päälle normaalia aikaisemmin. Ison kasitoistasen jälkeen Kiinalla on uusi johto. Ja ehkäpä me tavalliset pekingiläiset saamme nettiyhteytemme "erityisolosuhteita" edeltävälle, siedettävän sensuroidulle tasolle.

Netin lisäksi viime päivinä pannaan ovat joutuneet esimerkiksi ilmapallot, kirjekyyhkyt ja kauko-ohjattavat lentokoneet. Jos taksin itselle taisteltuaan joutuu matkaamaan kaupungin läpi, on tietyillä paikoilla osattava välttää myös kovin uhkaavaa auton ikkunoiden avaamista. Elämme mielenkiintoisia aikoja.
   

Täysin painokelvoton sunnuntai

Se alkoi heti aamusta, kun kahvimaidot kiehuivat liedelle, etiopialainen luksusmokka paloi pohjaan ja palomuurin ylittävä tietokoneohjelma sanoi sopimuksensa irti. Vettäkin satoi niin paljon, että ulkona oli pimeää koko kallisarvoisen vapaapäivän.

Kylmyyttä vastaan yritin tänäänkin taistella kahdella pienellä, mutta mammuttimaisesti sähköä kuluttavalla patterilla sekä kääriytymällä villahuopiin. Kyllä ovat niin äidin kuin mummonkin kutomat villasukat taas olleet painonsa arvioisia jalometallissa. Näillä on pärjättävä kunnes hallitus kääntää lämmityksen päälle. Se tapahtuu marraskuun puolen välin tienoilla ja kaikille samaan aikaan lukuunottamatta Pekingin diplomaattialueita, jotka toki lämpiävät huomattavasti aikaisemmin. Ainakin se lisää motivaatiota viettää entistä enempi aikaa toimistolla.  

Kylmä kausi on alkanut, joten päätin kaivaa talvitamineet naftaliinista. Villapuseroiden pesu sujui muuten hyvin, mutta kahdenkaan pesukierroksen jälkeen vaatteet eivät olleet edes kokonaan kastuneet. Ilmeisesti pesukoneeni ei ole ihan priima, ainakaan villapyykkiohjelman osalta. Ja kyllä, yritin pestä vain muutaman vaatteen kerrallaan.

Kotona rikki on tällä hetkellä vain ovipuhelin, toinen vessoista sekä ilmastointi. Korjaajat eivät olleet perjantaina muutaman viikon lupailuista huolimatta löytäneet perille. Kumma miten tuollaiset pikkuasiat alkavat uudelleen ärsyttää silloin, kun jotain muutakin menee penkin alle.

Päivän kruunasi visiitti räätälillä, joka itsepäisesti yritti vääntää vaatteistani sopivia. Itsepäisyys tosin oli lähinnä asiakkaan puolella, joka ei vain suostunut vastaanottamaan huonosti istuvia vaatteita. Kumma tyyppi. Viimeksi täysin väärän mittaiset housut, jalkoihin vääränlaisen vuorimateriaalin ansiosta takertuvan hameen ja edelleenkin huonosti istuvan takin korjaamista pyytäessäni sain räätäliltä täyslaidallisen. Asiakas kun oli kovin hankala vaatimuksineen. Asiakkaan olisi pitänyt ymmärtää, että syy oli hänen. Olihan asiakkaalla kovin kummallisen malliset olkapäät, ihan liian pitkät kädet ja jaloista nyt ei kannattanut edes edes puhua. Tietenkään tuollaiselle ei voinut tehdä sopivia vaatteita!

Räätälin kiukkua lisäsivät asiakkaan huomautukset siitä, että eriskummalliset vartalonmitat kun olivat juuri se syy teettää vaatteet räätälillä. Kun en koko henkilökunnan vakuutteluista huolimatta suostunut ottamaan väärän kokoisia tekeleitä mukaani, vedettiin esiin klassikon ainekset: kyllä nämä vaatteet sentään olivat hirvittävän paljon paremman näköiset kuin nykyiset asusteeni. Kymmeneen muutaman kerran laskettuani jouduin kertomaan räätälille, että asiakkaan ulkonäön haukkuminen ei yleensä edistä liiketoimintaa. Pyysin ystävällisesti, ettei hän jatkossa loukkaisi muita asiakkaita samalla tavoin. Olen edelleen aika ylpeä malttini säilyttämisestä.  

Päivä ei ihan vielä ole illassa, joten saapas nähdä mitä tässä ehtii tapahtua. Väistämättä kohoavaa verenpainetta ja uskoa täällä olemisen mielekkyyteen ehdin jo korjata rentouttavalla kasvohoidolla, kanssa rakkaan ystävän. Onneksi kuuntelija löytyi läheltä. Luottomus tulevaisuuteen Pekingissä on pelastettu, ainakin toistaiseksi.

Social butterfly

Maanantaina hifistelyyn taipuva viini-illallinen, tiistaina kokkailukurssi iki-ihanassa The Hutongissa, keskiviikkona erityiskutsu kumppanimaan suurlähetystöön töiden merkeissä ja torstaina yllätyshyppäys drinkeille Pekingissä vierailevien järjestökollegojen kanssa. Perjantaiksi buukattuna olisi vain Thank God It's Friday -drinkit ja dinneri paikallisten harjoittelijoiden kanssa, sillä yhdestä kutsuta oli pakko kieltäytyä. Jotain kivaahan tässä vielä hyvinkin ehtisi keksiä viikonlopuksi...

Olen vaihtelevalla menestyksellä Pekingiin muutettuani noudattanut kutsusta ei saa kieltäytyä ilman erityisen painavaa syytä -periaatetta. Jatkuva hartiavoimin verkostoituminen ja itsensä tykö tekeminen on eräänlainen pakkotaito kaupungissa, jossa ihmiset vaihtuvat erityisen tiuhaan tahtiin.

Joskus moiset itselle asetetut sosiaalipoliittiset linjaukset saavat aikaan iltarientojen keskittymiä. Noh, kukapa sitä nyt jaksaisi yksin kotona istua?