Silloin kun Pekingiläisillä käy tuuri, saa kaupunki nauttia navakoista tuulenpuuskista. Kun tietää mitä tuulisista päivästä seuraa, eivät puhurissa pyöräily, kuuraiset ripset ja umpijäiset posket haittaa, ainakaan ihan niin paljoa. Sieltä se pilkahtaa, sininen taivas!
Muutama viikonloppu sitten huikaisevaa sinistä ja käsittämättömiä maisemia ihailtiin Muurilla. Ja mikä parasta, THE muurilla mukana oli rakas sisko. Kyllähän siinä naisesta otettiin mittaa. Jäisiä polkuja, lumisia rappusia, lukemattomia irtokiviä ja aivan liian jyrkkiä laskuja tultiin paitsi sisukkaasti kävelemällä, myös ihan sillä perinteisellä persliukumisella. Ylös kiipeäminen oli rankkaa, mutta se ei ollut yhtään mitään verrattuna alastuloon. Mutta muurilla käytiin ja palattiin. Ihan voittajina.
 |
| Sininen taivas! Huomaa oven talvivaatetus. |
 |
| Siellä se on, muuri. Aito ja alkuperäinen. |
 |
Restauroiminen on tällä pätkällä ollut liian vaikeaa.
Mutta mitenhän nuo kivet on tuonne alunperin saatu? |
 |
| Juujuu, siitä vaan alas. Keskellä menee polku. Ihan selvästi. |
 |
| Muuri jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti