Se alkoi heti aamusta, kun kahvimaidot kiehuivat liedelle, etiopialainen luksusmokka paloi pohjaan ja palomuurin ylittävä tietokoneohjelma sanoi sopimuksensa irti. Vettäkin satoi niin paljon, että ulkona oli pimeää koko kallisarvoisen vapaapäivän.
Kylmyyttä vastaan yritin tänäänkin taistella kahdella pienellä, mutta mammuttimaisesti sähköä kuluttavalla patterilla sekä kääriytymällä villahuopiin. Kyllä ovat niin äidin kuin mummonkin kutomat villasukat taas olleet painonsa arvioisia jalometallissa. Näillä on pärjättävä kunnes hallitus kääntää lämmityksen päälle. Se tapahtuu marraskuun puolen välin tienoilla ja kaikille samaan aikaan lukuunottamatta Pekingin diplomaattialueita, jotka toki lämpiävät huomattavasti aikaisemmin. Ainakin se lisää motivaatiota viettää entistä enempi aikaa toimistolla.
Kylmä kausi on alkanut, joten päätin kaivaa talvitamineet naftaliinista. Villapuseroiden pesu sujui muuten hyvin, mutta kahdenkaan pesukierroksen jälkeen vaatteet eivät olleet edes kokonaan kastuneet. Ilmeisesti pesukoneeni ei ole ihan priima, ainakaan villapyykkiohjelman osalta. Ja kyllä, yritin pestä vain muutaman vaatteen kerrallaan.
Kotona rikki on tällä hetkellä vain ovipuhelin, toinen vessoista sekä ilmastointi. Korjaajat eivät olleet perjantaina muutaman viikon lupailuista huolimatta löytäneet perille. Kumma miten tuollaiset pikkuasiat alkavat uudelleen ärsyttää silloin, kun jotain muutakin menee penkin alle.
Päivän kruunasi visiitti räätälillä, joka itsepäisesti yritti vääntää vaatteistani sopivia. Itsepäisyys tosin oli lähinnä asiakkaan puolella, joka ei vain suostunut vastaanottamaan huonosti istuvia vaatteita. Kumma tyyppi. Viimeksi täysin väärän mittaiset housut, jalkoihin vääränlaisen vuorimateriaalin ansiosta takertuvan hameen ja edelleenkin huonosti istuvan takin korjaamista pyytäessäni sain räätäliltä täyslaidallisen. Asiakas kun oli kovin hankala vaatimuksineen. Asiakkaan olisi pitänyt ymmärtää, että syy oli hänen. Olihan asiakkaalla kovin kummallisen malliset olkapäät, ihan liian pitkät kädet ja jaloista nyt ei kannattanut edes edes puhua. Tietenkään tuollaiselle ei voinut tehdä sopivia vaatteita!
Räätälin kiukkua lisäsivät asiakkaan huomautukset siitä, että eriskummalliset vartalonmitat kun olivat juuri se syy teettää vaatteet räätälillä. Kun en koko henkilökunnan vakuutteluista huolimatta suostunut ottamaan väärän kokoisia tekeleitä mukaani, vedettiin esiin klassikon ainekset: kyllä nämä vaatteet sentään olivat hirvittävän paljon paremman näköiset kuin nykyiset asusteeni. Kymmeneen muutaman kerran laskettuani jouduin kertomaan räätälille, että asiakkaan ulkonäön haukkuminen ei yleensä edistä liiketoimintaa. Pyysin ystävällisesti, ettei hän jatkossa loukkaisi muita asiakkaita samalla tavoin. Olen edelleen aika ylpeä malttini säilyttämisestä.
Päivä ei ihan vielä ole illassa, joten saapas nähdä mitä tässä ehtii tapahtua. Väistämättä kohoavaa verenpainetta ja uskoa täällä olemisen mielekkyyteen ehdin jo korjata rentouttavalla kasvohoidolla, kanssa rakkaan ystävän. Onneksi kuuntelija löytyi läheltä. Luottomus tulevaisuuteen Pekingissä on pelastettu, ainakin toistaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti