Elossa

Pitkan hiljaiselon jalkeen on pakko tulla huikkaamaan, etta elossa ollaan. Edelleen. Ehka uusien haasteiden ja kappas vain, uuden talven myota myos tama blogiprojekti saa uutta potkua.
 

Spot the difference

Tavallinen Pekingin aamu 1 ja 2 - mitä eroa?

One of those days...

Tänään oli taas yksi niistä päivistä, jonka voisi oikeastaan skipata kokonaan. Töissä väännöstä tuli julkaisukelvottoman kovaa. Kyllähän näitä kulttuurieroja pitää ymmärtää, toki. Joskus vaan tulee raja vastaan siinä, että mitä voi sulattaa ja mitä ei. Tänään oli sellainen päivä.

Kroppa päätti, että Pekingiin paluu ei ole kivaa ja sen kunniaksi kuumetta pukkaa. Antipojoottia huuleen ja ehkä lepoa huominen. Kuumeessa työkiireet eivät ainakaan tunnu kepoisemmilta.

Kotiin turhaa tiistaitani piristämään saapui rakas ystävä (Kiitos, että olet olemassa!). Tarkoituksena oli kokkailla yhdessä ja unohtaa tyhmyryydet. Keittiö kuitenkin päätti jälleen kerran sanoa yhteistyösopimuksensa irti. Jos tiskialtaan alla oleva putki on lähinnä muovipussia muistuttavaa materiaalia, niin tokihan siitä nyt kuumempi vesi huljahtaa läpi. Toista kertaa viikon aikana. Edessä on siis jälleen pitkää pinnaa vaativa korjausurakka. Gazilijoonas laatuaan tämän asunnon kanssa.

Olisipa jo huominen.

Tyynyilijän unelma

Eettistä, ekologista, paikalllista ja mikä parasta kaunista! Tú Textiles on jokaisen tyynyilijän /sohvatyynyfanaatikon unelma. Raikas ja kekseliäs design, selkä tyyli ja omaperäinen tuoteidea - näitä kaikkia ei ihan joka päivä tällä puolella maailmaa näe.

Tähän mennessä olen tyytynyt selailemaan kauniisti rakennettua ja selkeän oloista sivustoa sekä hypistelemään tyynyjä eräissäkin joulumyyjäisissä. Saattaa kuitenkin olla, että kun muuttorahdin aika koittaa, voidaan tämän pekingiläisen kiinakaapit pehmustaa kuljetusta varten design-tyynyillä. Sitten ei tarvitsisi enää kuin palkankorotuksen, sillä ihan ilmaisiahan nuo Tú-tyynyt eivät ole. Laadusta ja hyvästä mielestä kannattaa maksaa.

Bagels, bagels, bagels!

Yksi Isosta Ompusta mukana matkustanut addiktio on roihuava rakkaus paakeleihin, eli bagelseihin. Niitä oli tietenkin pakko etsiä hetimiten myös Pekingistä.

Tähän asti Kiinassa maistamani vesirinkulat ovat olleet surkeita kopioita herkullisista New Yorkin kaukoserkuistaan. Mutta Tavalin Bagels on jotain aivan muuta. Paitsi, että Tavalinin bagelsit ovat parhaita ompun ulkopuolella koskaan saamiani, voi niitä tilata suoraan kotiovelle. Valikoimaan kuuluvat myös tuikitärkeät tykötarpeet, eli lohi ja tuorejuusto. Nam,nam ja nam! Ensi viikonlopun aamiaiset ovat jo tilauksessa.

Paluun aika

Se on sitten heippaus isolle omppulle ja moi taas Pekingille. Vaikka ihan Kodilta isolla Koolla tämä ei tunnukaan, on paluu arkeen ja Kiinaan ollut ihan mukava. Kirjaimellisen harmaa arki, toimiston rutiinit ja omalla pyörällä kaoottisessa liikenteessa kaahailu on ihanan tuttua. Ystävien jälleennäkeminen, ensin ompussa ja nyt täällä Pekingissä on tietenkin ollut alkuvuoden parhautta. En tiedä voiko rakkaista ihmisistä, joista monet tuntuvat olevan siroteltu suloisesti eri puolille maailmaa, tulla vielä tavallistakin tärkeämpiä ja no, rakkaita, sillon kun asuu kaukomailla? Sille se kuitenkin tuntuu. 

Täytyy myöntää, että vaikka Pekingiin paluussa on puolensa, jäi minulta taas pala sydäntä New Yorkiin. Se on vaan niin täysin mun kaupunki! Siellä on käsittämätön energia, jopa keskellä tammikuun loskaa ja kylmyyttä. Joka nurkan takana on jotain uutta ja aina löytyy tekemistä, kokeilemista ja näkemistä.

Ihmiset kuulemma aviomiehen mielestä yrittävät liikaa Isossa Ompussa. Omasta mielestäni ystävällisyys ja kohteliaisuus, vaikka sitten teko sellainen, ei ole koskaan pahasta. Ja hey, it's New York! That's their thing! Vai mitä sanotte Central Parkissa yhtenä sunnuntaina bongaamastani huispausmatsista? Feikkiä? Varmasti. Hauskaa? Ihan takulla!

Kuulas sunnuntaiaamu Central Parkissa

Hieno sää huispaukselle!

Kuulit ihan oikein - huispaukselle!

Kirpsakka kävelyreitti, kauniit maisemat

Empire State of Mind

Viikon päästä tämä talvi lähtee taittumaan uudella askeleella isossa ompussa. Suuntaan kuukaudeksi kokeilemaan onneani New York Cityn leppeämmän talven tuuliin. Nuff said.

Kuuluisat viimeiset sanat

Joskus viime kesän korvilla sadattelin, että asunnossamme on varmasti ollut rikki ihan kaikki mahdollinen, joka vain rikki saattaa mennä. Olisihan se pitänyt jo sanoessaan tietää, että tuo vielä kilahtaa omaan nilkkaan - niiden kuuluisten viimeisten sanojen laariin.

Ei siis riittänyt, että vuoden aikana kämpästä on korjattu pesukone, hella (jouluna jälleen kokattiin tulitikkukytkimen avulla), useita eri valaisimia, vesiautomaatti, ilmastointi (useita, useita kertoja), lavuaarin putket (juuh, ne romahtivat itsestään) ja asunnon ainomainen vaatekaappi (myös useita kertoja). Näiden lisäksi nettiyhteyksiä on sorvattu, sateellittiteeveetä asennettu ja väännelty kohdalleen sekä ulko-ovelta sisään päästävää intercomia sörkitty turhaan. Muistaako kukaan elokuvaa The Ring? Intercomini muistaa. Friikkiä.

Sitä nyt ei kannata enää mainitakkaan, että toinen kylppäreistä revitiin kesän alla kokonaan auki kohtuullisen ison vesivahingon takia. Kaikkea tätä edelsi kuukausien taistelu vuokraisännän kanssa ja ulkkarin "laitat vain suihkun jälkeen tuulettimen päälle" besservisseröinti. Jos putki vuotaa suoraan rakenteisiin, niin tokihan se on pelkkää paikallisia asioita ymmärtämättömien hössötystä? Tällaista normaalia Pekingin arkea olivat ensimmäiset 10 kuukautta Kiinassa. Silti olisi pitänyt tietää paremmin ja tyytyä vaikka toiseksi viimeisiin sanoihin. Lieventävänä asianhaaran kerrottakoon, että ihan kaikki väsytti, turhaannutti ja sisuunnutti. Paljon. Muutamat itkutkin siinä varmaan tuli tirautettua tuon saagan aikana.

Pienen levähdystaon jälkeen sama rumba jatkuu. Olen yrittänyt olla huomaamatta, että intercom on antanut periksi ja toimii enää kauhuleffamaisesti päälle välkähtelijänä. Hellan ajastin menee samaan sarjaan - ei haittaa kunhan lasagnet saadaan paistumaan! Lamput nyt ovat pientä, niitä saa vaihdettua aina.

Tänä aamuna tuli kuitenkin todistettua, että jotain täysin uutta oli vielä särkymättä. Iso olohuoneen ikkuna meni rikki, itsekseen. Sitä en kyllä osannut odottaa. Korjaamaan hälytetty mies ihmetteli, että miksi olin töninyt ruutua niin kovasti. Joopa, se on kyllä rikki ulkopuolelta.

Lämpölaajenemista vai linnun harharetki?

Eikö sitä sanota, että sirpaleet tuovat onnea? Onnekasta ja aivan fantastisen ehjää uutta vuotta 2013! Seikkailu jatkukoon.