Kuuluisat viimeiset sanat

Joskus viime kesän korvilla sadattelin, että asunnossamme on varmasti ollut rikki ihan kaikki mahdollinen, joka vain rikki saattaa mennä. Olisihan se pitänyt jo sanoessaan tietää, että tuo vielä kilahtaa omaan nilkkaan - niiden kuuluisten viimeisten sanojen laariin.

Ei siis riittänyt, että vuoden aikana kämpästä on korjattu pesukone, hella (jouluna jälleen kokattiin tulitikkukytkimen avulla), useita eri valaisimia, vesiautomaatti, ilmastointi (useita, useita kertoja), lavuaarin putket (juuh, ne romahtivat itsestään) ja asunnon ainomainen vaatekaappi (myös useita kertoja). Näiden lisäksi nettiyhteyksiä on sorvattu, sateellittiteeveetä asennettu ja väännelty kohdalleen sekä ulko-ovelta sisään päästävää intercomia sörkitty turhaan. Muistaako kukaan elokuvaa The Ring? Intercomini muistaa. Friikkiä.

Sitä nyt ei kannata enää mainitakkaan, että toinen kylppäreistä revitiin kesän alla kokonaan auki kohtuullisen ison vesivahingon takia. Kaikkea tätä edelsi kuukausien taistelu vuokraisännän kanssa ja ulkkarin "laitat vain suihkun jälkeen tuulettimen päälle" besservisseröinti. Jos putki vuotaa suoraan rakenteisiin, niin tokihan se on pelkkää paikallisia asioita ymmärtämättömien hössötystä? Tällaista normaalia Pekingin arkea olivat ensimmäiset 10 kuukautta Kiinassa. Silti olisi pitänyt tietää paremmin ja tyytyä vaikka toiseksi viimeisiin sanoihin. Lieventävänä asianhaaran kerrottakoon, että ihan kaikki väsytti, turhaannutti ja sisuunnutti. Paljon. Muutamat itkutkin siinä varmaan tuli tirautettua tuon saagan aikana.

Pienen levähdystaon jälkeen sama rumba jatkuu. Olen yrittänyt olla huomaamatta, että intercom on antanut periksi ja toimii enää kauhuleffamaisesti päälle välkähtelijänä. Hellan ajastin menee samaan sarjaan - ei haittaa kunhan lasagnet saadaan paistumaan! Lamput nyt ovat pientä, niitä saa vaihdettua aina.

Tänä aamuna tuli kuitenkin todistettua, että jotain täysin uutta oli vielä särkymättä. Iso olohuoneen ikkuna meni rikki, itsekseen. Sitä en kyllä osannut odottaa. Korjaamaan hälytetty mies ihmetteli, että miksi olin töninyt ruutua niin kovasti. Joopa, se on kyllä rikki ulkopuolelta.

Lämpölaajenemista vai linnun harharetki?

Eikö sitä sanota, että sirpaleet tuovat onnea? Onnekasta ja aivan fantastisen ehjää uutta vuotta 2013! Seikkailu jatkukoon.  

Pilkahdus punaista

Vaikka Peking ei varsinaisesti hiljennykään joulun viettoon, meidän perheemme kuitenkin tekee niin. Tämä on se harvinainen hetki, kun punaisessa kaunpungissa saa hetken nauttia paukkupakkasista, ihanasta joutenolosta ja ehkä jopa tonttulakin pilkahduksesta. Kuusen tuoksu, ikean joulupallot ja siskon mukaan tuoma glögi täydentävät tunnelman. Rauhallista ja ihanaa joulua teille kaikki rakkaat ihmiset. Olette ajatuksissa mukana meidän joulussamme.   

Vihdoinkin valkoinen

Pekingiin ennustetaan jouluksi ennätyskovia pakkasia. Ensilumi saatiin jo viikko sitten - riemua ja kiinalaisittain tehtyjä lumitöitä on riittänyt. Lunta lakaistiin, lapioitiin ja rakennettiin ukoiksi. Työmatkan varren joki tuskin ehti hyytymään kunnolla, kun ensimmäiset uskalikot jo hyppivät jäällä. Jotkin asiat vaan ovat niin universaaleja.

Tänään tulevaa joulun jääkautta lämmitteli untuvainen lumisade. Tiedätkö mille tuntuu vetää lumihiutaleita nenään pyöräillessä? Minä tiedän.

Huikea sininen

Silloin kun Pekingiläisillä käy tuuri, saa kaupunki nauttia navakoista tuulenpuuskista. Kun tietää mitä tuulisista päivästä seuraa, eivät puhurissa pyöräily, kuuraiset ripset ja umpijäiset posket haittaa, ainakaan ihan niin paljoa. Sieltä se pilkahtaa, sininen taivas!

Muutama viikonloppu sitten huikaisevaa sinistä ja käsittämättömiä maisemia ihailtiin Muurilla. Ja mikä parasta, THE muurilla mukana oli rakas sisko. Kyllähän siinä naisesta otettiin mittaa. Jäisiä polkuja, lumisia rappusia, lukemattomia irtokiviä ja aivan liian jyrkkiä laskuja tultiin paitsi sisukkaasti kävelemällä, myös ihan sillä perinteisellä persliukumisella. Ylös kiipeäminen oli rankkaa, mutta se ei ollut yhtään mitään verrattuna alastuloon. Mutta muurilla käytiin ja palattiin. Ihan voittajina.

Sininen taivas! Huomaa oven talvivaatetus.

Siellä se on, muuri. Aito ja alkuperäinen.

Restauroiminen on tällä pätkällä ollut liian vaikeaa.
Mutta mitenhän nuo kivet on tuonne alunperin saatu? 

Juujuu, siitä vaan alas. Keskellä menee polku. Ihan selvästi.

Muuri jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...

   

Kaunis harmaa

Vuoden höpöin kausi on lopuillaan. Joulukuun kiireessä, kyllä, siinä vuodenlopunhässäkässä, päivät sekoittuvat toisiinsa. Kaikesta tulee kiireistä kouhkaamista ja jatkuvaa ryntäilyä. On loputtomia kokouksia, kirjoitettavia muistioita, virallisia kirjeitä, hirvittävän tärkeitä ja kiinnostavia tapahtumia, tapahtumia ja lisää tapahtumia.

Onneksi viikonloput, pikkujoulut ja timanttiset ystävät täplittävät arjen harmautta. Ja joskus harmaakin on kaunis väri. Se on ehdottomasti Pekingin väri. Kun saa nauttia hetken harmaasta rauhallisuudesta - kiireettömänä viikonloppuna, keskellä kaunpungin hälyä, Pekingin kattojen yllä - niin mikäpä sen parempaa.

Harmaat hutongin katot, harmaa taivas.

Vaaralliset kyyhkyset pysyköön lakassaan.

Parasta Pekingissä: kotiinkuljetetus

Pekinstä saa mitä tahansa. Siis ihan mitä tahansa paitsi ruisleipää. Ja mikä parasta, oikeastaan kaiken mahdollisen ja ainakin ison osan mahdotontakin saa suoraan omalle kotiovelleen kuljetettuna. Tähän mennessä kotiini on kannettu normaalin pizzan ja muiden kulinarististen herkkujen lisäksi esimerkiksi etelä-afrikkalaista viiniä, design kalusteiden kopioita, ekologista kosmetiikkaa, supermarketin ruokaostoksia, perinteinen kiinalainen mekko sekä omiin mittoihin teetetty talvitakki. Talvitakin vastikäinen saapuminen oli aivan erityinen ilonaihe.

Päivittäisistä asioista ainakin juomavettä joku kantaa keittiön automaattiin tasaisin väliajoin ja paikallisilta kukkamarkkinoilta kotiinkuljetetut huonekasvit kukoistavat ikkunalaudalla. Eikä tietenkään pidä unohtaa kotona tehdyn ilmanlaadun mittauksen myötä kotiin hankittuja ja -kuljetettuja ilmanpuhdistimia. Syntymäpäiväkakku ilmestyi merkkipäivänä ovelle epätavallisesti - ihan sovittuun aikaan. Lähileipomo toi mukanaan myös muut kekkereiden tarjottavat. Kiitos kyllä totesi tämä "jauhopeukalo".

Suurin osa kuljetuksista ei tule ajoissa ja lähetit puhuvat rajoitetusti (lue: ei ollenkaan) muita kieliä kuin kiinaa. Pekingi on kielitaitoaan kehittävän sohvaperunan paratiisi. Myös kiireisen töissäkävijän arkea helpottaa kummasti kaikenkarvaisten kotiinkuljetuspalveluiden tarjonta. Pitkän työpäivän jälkeen kun ei millään viitsisi enää lähteä kylmään talvi-iltaan juoksemaan. Varsinkin, jos muutaman euron korvauksella voi tilata lähes mitä vain, suoraan kotiovelle toimitettuna. Kotiinkuljetus on ihan parasta Pekingiä.

Kokouksessa kokouksessa

Töiden normaali ihan-hirveä-kiire-koko-ajan tahti on vuoden lopun lähestyessä vaihtunut totaalikaaokseen. Seminaarit, workshopit ja kaikenlaiset kokoukset seuraavat toinen toisiaan. Korkean tason vierailut, foorumit ja paneelit ruuhkauttavat kalenterit ja Pekingin kadut. Kaikki tuntuvat olevan kovin kiireisiä. Nyt kun on pakko saada aikaan kaikki ne asiat, joita olemme koko vuoden ajan suunnitelleet.

Yksi uuden kotimaan kuriositeeteistä on jatkuvasti vastaan tuleva tapa kokoustaa kokouksessa. Kukaan ei kohota kulmiaan sille, että ihmiset alkavat pitää pieniä, omia kokouksiaan isompien kokousten aikana. Pöydän ääressä istuvat kumppanit ottavat oikeudekseen porista pikkuporukoissa, kun samaan aikaan väännetään kättä yhteisistä asioista. Siis niistä, jotka ovat kokouksen agendalla.

Myös lounapöydässä edes kovin tärkeäksi koetut maljojen kohotukset eivät katkaise näitä kokousten sisällä pidettäviä kokouksia. Juttu jatkuu katkeamatta ja kukaan ei pidä pientä pulinaa epäkohteliaana tapana. Turhapa siinä on sitten oudon ulkkarinkaan karkaista kurkkuaan koko seurueen jakamattoman huomion toivossa.

Ehdotankin siis, että seuraavan kerran ollessanne todella pitkäveteisessää kokouksessa kokeilette tätä kiinalaista tapaa. Pyöräytätte vain reilusti käyntiin omat pienryhmäkeskustelunne. Niin ne asiat luistavat, useiden tuhansien vuosien työkulttuurin kokemuksen syvällä rintaäänellä.