Se toimii sittenkin!

Kiina on saanut uudet johtajat ja blogger on takaisin toiminnassa, pienen kierto-ohjelman kautta tietenkin. Pahoittelut pitkästä hiljaisuudesta. Kaikenlaiset g-alkuiset sivustot ovat pitkään olleet totaalisen blokattuja  Kiinan erityisolosuhteiden takia.

Nämä seitsemän miestä tulevat johtamaan tätä jättiläismäistä maata seuraavien vuosien ajan. Onnea matkaan ja kiitos, että saimme netin takaisin.

I heart Beijing, part II

Ison kasitoistasen alkaessa kotikaupunkini pukeutuu punaiseen. Tämä on hyvä päivä muistuttaa Chillaxin upealla videolla itseään siitä mikä tekee Pekingistä niin kovin erityisen paikan - sen asukkaat tietenkin!  

 I <3 北京国人.  

F for Fantastic Food on a Friday night

Sillä aikaa kun sulattelen hieman ristiriitaista Jane Goodall-iltaa, voin pikaisesti ylistää yhtä Pekingin parhaista puolista - uusia ravintoloita, joita putkahtelee kuin sieniä sateella. Viimeisin löytö on F by Tribute. Se pelasti pannukakuksi uhkaavasti kääntyneen perjantai-illan.

Vasta hetken aikaa kotikulmilla majaillut, soft opening vaiheessa oleva ravintola tahtoo hemmotella jokaista sisään astuvaa asiakastaan. Tunnin taksin metsästyksen takia suunnitelmista auttamattomasti myöhästyneinä saimme yllättävän iloisen taksikuskin kääntämään kokkansa kohti uutta suuntaa vain huomataksemme olevamme aivan ravintolan kulmilla. Tiuhaan vaihtuva menu oli paprille printattu, viinilistaa ei ollut ja maksuksi kelpasi vain käteinen. Alku ei ollut kovin lupaava.

Paikan ainoina asiakkaina saimme kuitenkin neuvoteltua seitsemän ruokalajin set menun karsitummaksi versioksi. Asioiden ja annosten räätälöiminen kun ei aina ole itsestään selvyys, ei edes vähän paremmissa paikoissa. Rohmusimme neljä ruokalajia, joista suosikkini oli lapsuusmuistot kielelle herauttava, yksinkertaisen maukas perunasosekeitto. Viinit valittiin ruokalajeihin sopivasti, taidolla ja turhaan kursailematta. Pekingiläisen brieen kylkeen tuotu Tokai-viini sai jopa vannoutuneen jälkiruokaviinien inhoajan hyrisemään tyytyväisyydestä. Illan päätti taivaallinen, tuoreesta piparmintusta haudutettu tee.

Kun laskun loppusumma oli vähintäänkin kohtuullinen ruuan laatuun nähden sukeutui F for Friday-illasta F for fantastic food kokemus. Yksinkertaista, eleganttia, maukasta ja asiakkaan toiveet huomioivaa. Ah. I heart Beijing. 

Ensilumi ja iso kasitoistanen

Talvi on tehnyt tuloaan Pekingiin viimeisen kahden viikon ajan. Lämpömittarin lukemat ovat pudonneet paristakymmenestä lähelle nollaa, varsinkin iltaisin. Yhtäkkiä iltaisin on liian kylmä istua terassilla edes villatumput kädessä ja aamun viileys ei enää lämpiä t-paitakeliksi päivän auringonpaisteessakaan.

Eilen alkoi sataa. Se sotki kaupungin liikenteen täysin. Lounasaikaan toiselta puolelta kaupunkia markkinoilta palatessamme saimme ystävän kanssa taksin vain pienellä kastumisella. Illalla kyydin etsimistä oli kuitenkin tullut jo täysi taistelu. Yöllä sade muuttui lumeksi. Silloin kaupungilla liikkuminen on suorastaan mahdotonta.

Ankarat olosuhteet pakottivat testaamaan Pekingin mustien taksien tarjonnan. Normaalista 15 yuanin matkasta sai maksaa 80 rahaa ja illan gaalasta (listää seuraavassa postauksessa) palaaminen vaati 1,5 tunnin mittaista kärsivällisyyttä - ja silti kotiin pääsi vain pimeästi! Iltapuvuissaan hytisevät juhlijat manasivat paikallista viiden tähden hotellia ja itsekin lisäsin sen ei-koskaan-enää-listani kärkeen.

Pekingin ensilumea olen laiskana sunnuntaina tyytynyt ihailemaan hitaasti lämpenevän kodin ikkunasta. Loskan valkaisema nurmikko ja täydessä lehdessä oleva luonto ei tunnu sopivalta yhdistelmältä. Kotipihalla kasvavat, mutta toistaiseksi tunnistamattomat hedelmäpuut täplittävät samaa maisemaa oranssina. Vuodenajan vaihtelut tapahtuvat nopeasti ja välikausia ei tunneta. Talvi on nyt sitten auttamattomasti täällä ja sitä on kestettävä seuraavat viisi kuukautta.

Suurkiitos ensi viikolla alkavalle 18. puoluekongressille siitä, että lämmöt on ainakin osittain laitettu päälle normaalia aikaisemmin. Ison kasitoistasen jälkeen Kiinalla on uusi johto. Ja ehkäpä me tavalliset pekingiläiset saamme nettiyhteytemme "erityisolosuhteita" edeltävälle, siedettävän sensuroidulle tasolle.

Netin lisäksi viime päivinä pannaan ovat joutuneet esimerkiksi ilmapallot, kirjekyyhkyt ja kauko-ohjattavat lentokoneet. Jos taksin itselle taisteltuaan joutuu matkaamaan kaupungin läpi, on tietyillä paikoilla osattava välttää myös kovin uhkaavaa auton ikkunoiden avaamista. Elämme mielenkiintoisia aikoja.
   

Täysin painokelvoton sunnuntai

Se alkoi heti aamusta, kun kahvimaidot kiehuivat liedelle, etiopialainen luksusmokka paloi pohjaan ja palomuurin ylittävä tietokoneohjelma sanoi sopimuksensa irti. Vettäkin satoi niin paljon, että ulkona oli pimeää koko kallisarvoisen vapaapäivän.

Kylmyyttä vastaan yritin tänäänkin taistella kahdella pienellä, mutta mammuttimaisesti sähköä kuluttavalla patterilla sekä kääriytymällä villahuopiin. Kyllä ovat niin äidin kuin mummonkin kutomat villasukat taas olleet painonsa arvioisia jalometallissa. Näillä on pärjättävä kunnes hallitus kääntää lämmityksen päälle. Se tapahtuu marraskuun puolen välin tienoilla ja kaikille samaan aikaan lukuunottamatta Pekingin diplomaattialueita, jotka toki lämpiävät huomattavasti aikaisemmin. Ainakin se lisää motivaatiota viettää entistä enempi aikaa toimistolla.  

Kylmä kausi on alkanut, joten päätin kaivaa talvitamineet naftaliinista. Villapuseroiden pesu sujui muuten hyvin, mutta kahdenkaan pesukierroksen jälkeen vaatteet eivät olleet edes kokonaan kastuneet. Ilmeisesti pesukoneeni ei ole ihan priima, ainakaan villapyykkiohjelman osalta. Ja kyllä, yritin pestä vain muutaman vaatteen kerrallaan.

Kotona rikki on tällä hetkellä vain ovipuhelin, toinen vessoista sekä ilmastointi. Korjaajat eivät olleet perjantaina muutaman viikon lupailuista huolimatta löytäneet perille. Kumma miten tuollaiset pikkuasiat alkavat uudelleen ärsyttää silloin, kun jotain muutakin menee penkin alle.

Päivän kruunasi visiitti räätälillä, joka itsepäisesti yritti vääntää vaatteistani sopivia. Itsepäisyys tosin oli lähinnä asiakkaan puolella, joka ei vain suostunut vastaanottamaan huonosti istuvia vaatteita. Kumma tyyppi. Viimeksi täysin väärän mittaiset housut, jalkoihin vääränlaisen vuorimateriaalin ansiosta takertuvan hameen ja edelleenkin huonosti istuvan takin korjaamista pyytäessäni sain räätäliltä täyslaidallisen. Asiakas kun oli kovin hankala vaatimuksineen. Asiakkaan olisi pitänyt ymmärtää, että syy oli hänen. Olihan asiakkaalla kovin kummallisen malliset olkapäät, ihan liian pitkät kädet ja jaloista nyt ei kannattanut edes edes puhua. Tietenkään tuollaiselle ei voinut tehdä sopivia vaatteita!

Räätälin kiukkua lisäsivät asiakkaan huomautukset siitä, että eriskummalliset vartalonmitat kun olivat juuri se syy teettää vaatteet räätälillä. Kun en koko henkilökunnan vakuutteluista huolimatta suostunut ottamaan väärän kokoisia tekeleitä mukaani, vedettiin esiin klassikon ainekset: kyllä nämä vaatteet sentään olivat hirvittävän paljon paremman näköiset kuin nykyiset asusteeni. Kymmeneen muutaman kerran laskettuani jouduin kertomaan räätälille, että asiakkaan ulkonäön haukkuminen ei yleensä edistä liiketoimintaa. Pyysin ystävällisesti, ettei hän jatkossa loukkaisi muita asiakkaita samalla tavoin. Olen edelleen aika ylpeä malttini säilyttämisestä.  

Päivä ei ihan vielä ole illassa, joten saapas nähdä mitä tässä ehtii tapahtua. Väistämättä kohoavaa verenpainetta ja uskoa täällä olemisen mielekkyyteen ehdin jo korjata rentouttavalla kasvohoidolla, kanssa rakkaan ystävän. Onneksi kuuntelija löytyi läheltä. Luottomus tulevaisuuteen Pekingissä on pelastettu, ainakin toistaiseksi.

Social butterfly

Maanantaina hifistelyyn taipuva viini-illallinen, tiistaina kokkailukurssi iki-ihanassa The Hutongissa, keskiviikkona erityiskutsu kumppanimaan suurlähetystöön töiden merkeissä ja torstaina yllätyshyppäys drinkeille Pekingissä vierailevien järjestökollegojen kanssa. Perjantaiksi buukattuna olisi vain Thank God It's Friday -drinkit ja dinneri paikallisten harjoittelijoiden kanssa, sillä yhdestä kutsuta oli pakko kieltäytyä. Jotain kivaahan tässä vielä hyvinkin ehtisi keksiä viikonlopuksi...

Olen vaihtelevalla menestyksellä Pekingiin muutettuani noudattanut kutsusta ei saa kieltäytyä ilman erityisen painavaa syytä -periaatetta. Jatkuva hartiavoimin verkostoituminen ja itsensä tykö tekeminen on eräänlainen pakkotaito kaupungissa, jossa ihmiset vaihtuvat erityisen tiuhaan tahtiin.

Joskus moiset itselle asetetut sosiaalipoliittiset linjaukset saavat aikaan iltarientojen keskittymiä. Noh, kukapa sitä nyt jaksaisi yksin kotona istua?

Työmatka

Tervetuloa mukaan Pekingissä kaikkein eniten käyttämälleni reitille - työmatkalle. Nämä kulmat ovat viimeisen 11 kuukauden aikana käyneet tuttuakin tutummaksi. Niitä on tiirattu niin pyörän selästä, kävellen kuin riksakuskin kyydistäkin käsin.

Harvinaisen valokuvausmahdollisuuden (kun koskaanhan ei tietenkään normaalisti kerkeä...) tarjosi launtaina tehty pyöräilyretki. Näin rauhallisesta joenvarsikadusta en arkipäivinä pääse nauttimaan. Myös upea syyssää helli viikonloppuna ulkoilijaa. 

Rauhallinen LiangMaHe Nanlu, jonka varrella toimistoni sijaitsee.

Capitol Mansion on hyvä maamerkki, mutta ei kovin kaunis rakennus.

Uskollinen hoppani.

Se kaikkein ikävin risteys, jossa autoilla on tapana ajaa surutta punaisia päin.

Iltaisin työmatkalla saa väistellä äänettömästi ja valotta kiitäviä sähköskoottereita.

Sitten vain risteyksestä yli ja kotikadulle.