Kaunis harmaa

Vuoden höpöin kausi on lopuillaan. Joulukuun kiireessä, kyllä, siinä vuodenlopunhässäkässä, päivät sekoittuvat toisiinsa. Kaikesta tulee kiireistä kouhkaamista ja jatkuvaa ryntäilyä. On loputtomia kokouksia, kirjoitettavia muistioita, virallisia kirjeitä, hirvittävän tärkeitä ja kiinnostavia tapahtumia, tapahtumia ja lisää tapahtumia.

Onneksi viikonloput, pikkujoulut ja timanttiset ystävät täplittävät arjen harmautta. Ja joskus harmaakin on kaunis väri. Se on ehdottomasti Pekingin väri. Kun saa nauttia hetken harmaasta rauhallisuudesta - kiireettömänä viikonloppuna, keskellä kaunpungin hälyä, Pekingin kattojen yllä - niin mikäpä sen parempaa.

Harmaat hutongin katot, harmaa taivas.

Vaaralliset kyyhkyset pysyköön lakassaan.

Parasta Pekingissä: kotiinkuljetetus

Pekinstä saa mitä tahansa. Siis ihan mitä tahansa paitsi ruisleipää. Ja mikä parasta, oikeastaan kaiken mahdollisen ja ainakin ison osan mahdotontakin saa suoraan omalle kotiovelleen kuljetettuna. Tähän mennessä kotiini on kannettu normaalin pizzan ja muiden kulinarististen herkkujen lisäksi esimerkiksi etelä-afrikkalaista viiniä, design kalusteiden kopioita, ekologista kosmetiikkaa, supermarketin ruokaostoksia, perinteinen kiinalainen mekko sekä omiin mittoihin teetetty talvitakki. Talvitakin vastikäinen saapuminen oli aivan erityinen ilonaihe.

Päivittäisistä asioista ainakin juomavettä joku kantaa keittiön automaattiin tasaisin väliajoin ja paikallisilta kukkamarkkinoilta kotiinkuljetetut huonekasvit kukoistavat ikkunalaudalla. Eikä tietenkään pidä unohtaa kotona tehdyn ilmanlaadun mittauksen myötä kotiin hankittuja ja -kuljetettuja ilmanpuhdistimia. Syntymäpäiväkakku ilmestyi merkkipäivänä ovelle epätavallisesti - ihan sovittuun aikaan. Lähileipomo toi mukanaan myös muut kekkereiden tarjottavat. Kiitos kyllä totesi tämä "jauhopeukalo".

Suurin osa kuljetuksista ei tule ajoissa ja lähetit puhuvat rajoitetusti (lue: ei ollenkaan) muita kieliä kuin kiinaa. Pekingi on kielitaitoaan kehittävän sohvaperunan paratiisi. Myös kiireisen töissäkävijän arkea helpottaa kummasti kaikenkarvaisten kotiinkuljetuspalveluiden tarjonta. Pitkän työpäivän jälkeen kun ei millään viitsisi enää lähteä kylmään talvi-iltaan juoksemaan. Varsinkin, jos muutaman euron korvauksella voi tilata lähes mitä vain, suoraan kotiovelle toimitettuna. Kotiinkuljetus on ihan parasta Pekingiä.

Kokouksessa kokouksessa

Töiden normaali ihan-hirveä-kiire-koko-ajan tahti on vuoden lopun lähestyessä vaihtunut totaalikaaokseen. Seminaarit, workshopit ja kaikenlaiset kokoukset seuraavat toinen toisiaan. Korkean tason vierailut, foorumit ja paneelit ruuhkauttavat kalenterit ja Pekingin kadut. Kaikki tuntuvat olevan kovin kiireisiä. Nyt kun on pakko saada aikaan kaikki ne asiat, joita olemme koko vuoden ajan suunnitelleet.

Yksi uuden kotimaan kuriositeeteistä on jatkuvasti vastaan tuleva tapa kokoustaa kokouksessa. Kukaan ei kohota kulmiaan sille, että ihmiset alkavat pitää pieniä, omia kokouksiaan isompien kokousten aikana. Pöydän ääressä istuvat kumppanit ottavat oikeudekseen porista pikkuporukoissa, kun samaan aikaan väännetään kättä yhteisistä asioista. Siis niistä, jotka ovat kokouksen agendalla.

Myös lounapöydässä edes kovin tärkeäksi koetut maljojen kohotukset eivät katkaise näitä kokousten sisällä pidettäviä kokouksia. Juttu jatkuu katkeamatta ja kukaan ei pidä pientä pulinaa epäkohteliaana tapana. Turhapa siinä on sitten oudon ulkkarinkaan karkaista kurkkuaan koko seurueen jakamattoman huomion toivossa.

Ehdotankin siis, että seuraavan kerran ollessanne todella pitkäveteisessää kokouksessa kokeilette tätä kiinalaista tapaa. Pyöräytätte vain reilusti käyntiin omat pienryhmäkeskustelunne. Niin ne asiat luistavat, useiden tuhansien vuosien työkulttuurin kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Se toimii sittenkin!

Kiina on saanut uudet johtajat ja blogger on takaisin toiminnassa, pienen kierto-ohjelman kautta tietenkin. Pahoittelut pitkästä hiljaisuudesta. Kaikenlaiset g-alkuiset sivustot ovat pitkään olleet totaalisen blokattuja  Kiinan erityisolosuhteiden takia.

Nämä seitsemän miestä tulevat johtamaan tätä jättiläismäistä maata seuraavien vuosien ajan. Onnea matkaan ja kiitos, että saimme netin takaisin.

I heart Beijing, part II

Ison kasitoistasen alkaessa kotikaupunkini pukeutuu punaiseen. Tämä on hyvä päivä muistuttaa Chillaxin upealla videolla itseään siitä mikä tekee Pekingistä niin kovin erityisen paikan - sen asukkaat tietenkin!  

 I <3 北京国人.  

F for Fantastic Food on a Friday night

Sillä aikaa kun sulattelen hieman ristiriitaista Jane Goodall-iltaa, voin pikaisesti ylistää yhtä Pekingin parhaista puolista - uusia ravintoloita, joita putkahtelee kuin sieniä sateella. Viimeisin löytö on F by Tribute. Se pelasti pannukakuksi uhkaavasti kääntyneen perjantai-illan.

Vasta hetken aikaa kotikulmilla majaillut, soft opening vaiheessa oleva ravintola tahtoo hemmotella jokaista sisään astuvaa asiakastaan. Tunnin taksin metsästyksen takia suunnitelmista auttamattomasti myöhästyneinä saimme yllättävän iloisen taksikuskin kääntämään kokkansa kohti uutta suuntaa vain huomataksemme olevamme aivan ravintolan kulmilla. Tiuhaan vaihtuva menu oli paprille printattu, viinilistaa ei ollut ja maksuksi kelpasi vain käteinen. Alku ei ollut kovin lupaava.

Paikan ainoina asiakkaina saimme kuitenkin neuvoteltua seitsemän ruokalajin set menun karsitummaksi versioksi. Asioiden ja annosten räätälöiminen kun ei aina ole itsestään selvyys, ei edes vähän paremmissa paikoissa. Rohmusimme neljä ruokalajia, joista suosikkini oli lapsuusmuistot kielelle herauttava, yksinkertaisen maukas perunasosekeitto. Viinit valittiin ruokalajeihin sopivasti, taidolla ja turhaan kursailematta. Pekingiläisen brieen kylkeen tuotu Tokai-viini sai jopa vannoutuneen jälkiruokaviinien inhoajan hyrisemään tyytyväisyydestä. Illan päätti taivaallinen, tuoreesta piparmintusta haudutettu tee.

Kun laskun loppusumma oli vähintäänkin kohtuullinen ruuan laatuun nähden sukeutui F for Friday-illasta F for fantastic food kokemus. Yksinkertaista, eleganttia, maukasta ja asiakkaan toiveet huomioivaa. Ah. I heart Beijing. 

Ensilumi ja iso kasitoistanen

Talvi on tehnyt tuloaan Pekingiin viimeisen kahden viikon ajan. Lämpömittarin lukemat ovat pudonneet paristakymmenestä lähelle nollaa, varsinkin iltaisin. Yhtäkkiä iltaisin on liian kylmä istua terassilla edes villatumput kädessä ja aamun viileys ei enää lämpiä t-paitakeliksi päivän auringonpaisteessakaan.

Eilen alkoi sataa. Se sotki kaupungin liikenteen täysin. Lounasaikaan toiselta puolelta kaupunkia markkinoilta palatessamme saimme ystävän kanssa taksin vain pienellä kastumisella. Illalla kyydin etsimistä oli kuitenkin tullut jo täysi taistelu. Yöllä sade muuttui lumeksi. Silloin kaupungilla liikkuminen on suorastaan mahdotonta.

Ankarat olosuhteet pakottivat testaamaan Pekingin mustien taksien tarjonnan. Normaalista 15 yuanin matkasta sai maksaa 80 rahaa ja illan gaalasta (listää seuraavassa postauksessa) palaaminen vaati 1,5 tunnin mittaista kärsivällisyyttä - ja silti kotiin pääsi vain pimeästi! Iltapuvuissaan hytisevät juhlijat manasivat paikallista viiden tähden hotellia ja itsekin lisäsin sen ei-koskaan-enää-listani kärkeen.

Pekingin ensilumea olen laiskana sunnuntaina tyytynyt ihailemaan hitaasti lämpenevän kodin ikkunasta. Loskan valkaisema nurmikko ja täydessä lehdessä oleva luonto ei tunnu sopivalta yhdistelmältä. Kotipihalla kasvavat, mutta toistaiseksi tunnistamattomat hedelmäpuut täplittävät samaa maisemaa oranssina. Vuodenajan vaihtelut tapahtuvat nopeasti ja välikausia ei tunneta. Talvi on nyt sitten auttamattomasti täällä ja sitä on kestettävä seuraavat viisi kuukautta.

Suurkiitos ensi viikolla alkavalle 18. puoluekongressille siitä, että lämmöt on ainakin osittain laitettu päälle normaalia aikaisemmin. Ison kasitoistasen jälkeen Kiinalla on uusi johto. Ja ehkäpä me tavalliset pekingiläiset saamme nettiyhteytemme "erityisolosuhteita" edeltävälle, siedettävän sensuroidulle tasolle.

Netin lisäksi viime päivinä pannaan ovat joutuneet esimerkiksi ilmapallot, kirjekyyhkyt ja kauko-ohjattavat lentokoneet. Jos taksin itselle taisteltuaan joutuu matkaamaan kaupungin läpi, on tietyillä paikoilla osattava välttää myös kovin uhkaavaa auton ikkunoiden avaamista. Elämme mielenkiintoisia aikoja.