Tänään alkoi satamaan. Lounasaikaan pisaroita alkoi vieriä taivaalta ja iltaan mennessä sade oli yltynyt ihan kunnolliseksi kuuroksi. Hätä ei kuitenkaan ollut suuri, sillä olin muutamia viikkoja sitten Pekingin syyssäätä ennakoiden, ja lukuisista aikaisemmista kerroista viisastuneena, hankkinut lähimarketista yhden ehkä Kiinan parhaimmista keksinnöistä - pyöräilysadeviitan!
Oma tuliterä viittani pääsi tänään käyttöön. Se on sävyä violetti (tietenkin!) ja kaikki siinä on ihan kaikki must-ominaisuudet: lippa ja huppu, jonka saa kiristettyä sekä pyöräkorin eteen pyykkipojalla kiinnitettävä etuviipake, joka suojaa polkijan jalkoja kastumiselta. Korissa olevista tavaroista nyt sitten puhumattakaan.
Ennakkoon olin jännittänyt viittani kokoa. Paljastuisikohan kauniisti viikatusta kaupan paketista minulle sadeviittaa vai lähinnä sadelippistä muistuttava härpäke? Huojennus oli suuri, kun tosipaikan tullen sain viitan kunniallisesti päälle, kiinnitettyä pyörään ja polkaistua itseni matkaan.
Viitta oli muuten ihan kelpo, mutta pyöräkoriani suojaavaan etukappaleeseen olisin tarvinnut muutaman kymmenen senttiä lisää mittaa. Olo oli hieman tukala, polkiessa lähinnä ritsalta tuntuvan viritelmän alla. Hujoppi mikä hujoppi.
Oletko itse koskaan kokeillut polkea pyörällä kädet linkassa, selkä kyyryssä, sateen sekoittamassa jo valmiiksi aika kaottisessa suurkaupungin liikenteessä ja silmälasit täysin pisarasumussa? Nyt olen sitäkin kokemusta rikkaampi. Ja pääsin ehjänä perille.
Ehkä jostain kaupasta löytyisi jatkoa siihen koriin kiinnitettävään pyykkipoikaan. Ja vaikka rillien pyyhkimet. En olisi yhtään yllättynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti